James Jahtaaja

Saanko esitellä varjominäni: James Jahtaaja!

James: oma raapustus

Maisan kuva: Salla Vesa-Tikkanen

Elämä osaa joskus olla aikamoista henkien taistoa. Enkä nyt tarkoita työkavereita, perheenjäseniä tai naapureita, vaan niitä heppuja sun pään sisällä. Vaikka olisit henkisesti kuinka eheä ihminen hyvänsä, näitä riittää. Jokaisella on varjominä - tai useampi -joka uskottelee sulle mikä mitäkin.

 

Saattavat olla siellä alitajunnan syövereissä ja sillä tapaa arkijärjen tavoittamattomissa. Minä tarvitsin mentorini Minna Patosalmen* apua tämän hepun esiin kaivelemiseen. Ristin hänet James Jahtaajaksi.

 

James on tiukka - visuaalisesti mielikuvissani stereotyyppisen englantilainen knallipäinen, tummaan tweedpukuun sonnustautunut vanhempi herrasmies, jonka ilmeisiin ei kuulu koskaan hymy ja jonka puinen, metallipäinen kävelykeppi kopahtaa kivin katetun muotopuutarhan käytävään Jamesin pieteetillä lankattujen ruskeiden pikkukenkien viereen.

 

Kun sellainen heppu hyppii mun olkapäällä, hakkaa kepillään ja huutaa: "Enemmän" "Parempaa" "Lisää vauhtia!" ja edellyttää tarkistamaan kaiken sata kertaa virheiden varalta, uhkaa luovuus tukehtua. Sen kaverin kanssa mikään ei jalostu, eikä ainakaan tule valmiiksi.

 

Niin, että olipa hyvä, kun hän löytyi ja pääsi tietoisuuteni valokeilaan! Kun suollan tekstiä kirjaani työnnän Jameksen huus helvettiin. Kun oikoluen, pyydän hänet ilman muuta kanssani pilkkua viilaamaan!

 

Oletko sinä sinut varjominäsi kanssa?

 

 

*Ei oo maksettu mainos ei. Minna vaan on ihan huippu. Tsekkaa minnapatosalmi.fi, jos kiinnostuksesi heräsi.